Remonttia ja muita puheita

No niin jatketaan siitä mihin eilen jätiin...

Aamulenkillä käyty koiran kanssa, neiti nukkuu nyt toistaiseksi ja kaksi vanhempaa lasta vielä päiväkodissa hetken aikaa. Hetki siis vapaata ja aikaa taas hieman kirjoitella. Hieman oli kostea aamulenkki, mutta eipä tuo menoa haitannut. Ainakin tuntui, että koko kroppa sai raikasta syysilmaa ja hieman heräili tuossa seitsemän kilometrin aikana.

Omakotitalon juoksevat kustannukset eivät ole vielä päässyt yllättämään, Olen koko ajan pikkuhiljaa päivitellyt talon kulupohjaa exceliin, jotta siitä muodostuisi tässä ensimmäisen vuoden aikana mahdollisimman realistinen. Tällä hetkellä olen arvioinut, että kuukaudessa noin 415€ pitäisi riittää juoksevien kulujen hoitoon, kuten sähkö, öljy, vakuutukset, kiinteistöverot, yms. Toki tulevaisuudessa asiat tulevat muuttumaan, kun remontti etenee hiljakseen lämmitysmuodon vaihtoon. Suunnitelmissa on vaihtaa öljylämmitys ilma-vesilämpöpumppuun (tai siis ottaa se siihen rinnalle), jonka kustannusarvio roikkuu siinä n. 14 000€ kieppeillä. Tässä on siis pohdinnan paikka, mies saa mahdollisesti lähiaikoina pienen perinnön, joten käytämmekö sen keittiöremonttiin vai lämmitysjärjestelmän vaihtoon. Kulujen tiputtamisen kannalta olisi järkevää käyttää lämmitysmuodon vaihtamiseen, koska se on selvää säästöä ja mahdollisesti nostaisi talon arvoa. Pohditaan, pohditaan...
Lainaa ei haluta ottaa remonttien tekemiseen, koska sitten kiinteät kustannukset kasvavata liian suureksi ja jos toinen meistä jää työttömäksi, tulee taloudellisesti olemaan liian tiukkaa.

Raskainta tässä omakotitalo asumisessa on tähän asti ollut kaiken maailman "myyntitykkien" ravaaminen ovella. On käynyt kaiken karvaisia remppafirmojen edustajia, ilmanputsarimööbelimies ja nyt viimeisimpänä aurinkopaneelimies, HUH. Myyntipuheet ja  edustajien taktiikat ovat kuin suoraan jostain oppaasta "näin myyt lunta eskimoille". Edustajat painostavat asiakasta todella kovaa, esittelee laskelmia, esittää "jos ostat nyt" -tarjouksia ja osaavat olla kyllä todella vakuuttavia. En siis yhtään ihmettele, että hyväuskoiset mummot sekä papat lankeavat näiden myyntitykkien puheisiin ja tilaavat ryöstökalliita remontteja.

Itse kuitenkin otan nuo esittelyt huumorilla ja annan hunajapuheiden valua läpi sormien!

Se on varma, että tälläinen insinöörimies ja "tarjoushaukka"-äiti ei osta mitään ennen kunnon kilpailutusta! (Ja monen viikon excelin pyörittelyä.)

Remontti etenee hissukseen ja yläkerrasta on nyt kaksi makuuhuonetta saanut uudet pinnat. Kolmannen huoneen käsittely on käynnissä. Tästä pitäisi mamman mennä pesemään paneelikattoa ja seinää, jotta maalaus saadaan käyntiin. Pitäisi myös kipasta hakemaan kaupasta ohutta kipsilevyä ja levyttää tuo makuuhuone uudestaan. Aikasempia huoneita emme uudelleen levyttäneet, vaan vanhaa levyä hieman tasoittelimme ja hioimme. En ihan ollut lopputulokseen kumminkaan tyytyväinen, joten päätimme kolmannen huoneen kohdalla uudelleen levyttää, jotta pinnasta tulisi mahdollisimman tasainen. Maalattu pinta on niin armonton!

Seinän pesuun, MARS!

Syksyn touhuja ja kuulumisia

Vieressäni ilakoi neiti 2,5 kk, joka kyllä pitää huolen, että äiti-ihmiseltä ei päivässä hommat lopu kesken. Tähän alkuun heti todettakoon, että kolme ei mene samassa kuin kaksi!

Lapsi nro. 3 on ollut mitä helpoin yksilö tähän mennessä, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, jotka hieman hankaloittavat minun normaalia arkijärjestystä. Neiti ei okein tuppaa viihtymään isänsä kanssa ja ei varsinkaan suostu juomaan maitoa pullosta, mikä on hieman hiljentänyt tuota koiraharrastuspuolta tältä syksyltä. Tärkeän harrastuksen menettäminen on suunnattomasti harmittaa itseäni. Ainoat vapaahetket kotitöistä ja lapsista, jossa saa hieman hiljennettyä metatyötä ja ajatukset muualle, on nyt tauolla, plääh... Täytyy toivoa, että suunta muuttuu tässä lähikuukausina ja isäkin alkaa kelpaamaan hoitajaksi edes pieniä hetkiä.

Omakotitalo on ollut nyt kotinamme kesäkuun lopusta alkaen ja olemme viihtyneet järjettömän hyvin. Kustannuspuoli on toistaiseksi pysynyt kasassa, vaikka uusia hankintoja on täytynytkin tehdä. Säästöön säästötilille ei kyllä juurikaan olla rahaa saatu, mikä on hieman ahdistanut itseäni. Nordnettiin ollaan edelleen rahaa sivuun laitettu, mutta ihan kahisevan sivuun laittaminen on ollut kyllä todella huonoa. Täytyy vain hyväksyä se, että äitiyspäivärahoista ei vain tällä hetkellä saada tuhansia euroja säästöön kuukaudessa. Tälläisenä säästöaddiktina haikailen jo töihin ja työssäolon aikaisia tuloja sekä sen hetken säästöprosentteja!

Tällä hetkellä tuntuu, että ne pienetkin säästöt vaan palaa joka kuukausi kaikkeen pieneen hankittavaan tavaraan ja se "tarpeellisen tavaran" -lista onkin todella pitkä. Olemme aloittaneet pintaremontin tekemistä pikkuhiljaa. Maaleihin, teloihin, pensseleihin ja listoihin on saatu kulutettua jo oiva summa. Kylpyhuoneremontin pitäisi alkaa tammikuussa ja sen kustannukset tulevat olemaan jotain 15 000€ -23 000€, riippuen siitä kuinka paljon teemme itse remonttia. Tarkoitus olisi tehdä niin paljon itse kuin vain mahdollista, että saamme tuon remontin kustannukset pysymään alle 20 000€.

Jaaha kello näyttääkin jo sen verran, että täytyy lähteä tamppaamaan kohti päiväkotia!

Uusi koti, muuttoa ja muuta rumbaa

Uusi koti löytyi kuin löytyikin pienen etsimisen ja salapoliisityön jälkeen. Uusi koti ei tullut vatsaan etuovessa, vaan sattumalta viidakkorumpu pauhasi kylällä. Päädyimme kuitenkin asumismuodon valinnassa omakotitaloon, vaikka pohdimme myös vakavasti paritalon hankkimistakin. Omakotitalossa on ainakin reilusti tilaa ympärillä ja naapuri ei ole ihan seinän takana hengittämässä. Uskon, että omakotitalon ostaminen on pitkäaikainen ratkaisu meidän perheelle, jos mitään muita elämän mullistuksia ei eteemme tulevaisuus tuo!

Budjetointia on saanut viime kuukaudet harrastaa aivan hirmuisesti! Jeee! Lempi puuhaani.
Elämme taloudellisestikin mielenkiintoista aikaa, kun äitiyslomani alkaa muutaman viikon päästä ja tuloni tulevat tippumaan syyskuusta alkaen vanhempainrahaksi, joka on noin 60% normaalista palkkatulostani.

Todella tarkkaan olen joutunut selvittämään, mitkä ovat omakotitalomme kuukausittaiset/vuosittaiset kustannhukset. Olen myös tarkasti yrittänyt selvittää lainat ja lyhennykset, jotta mikään kustannus ei pääsisi yllättämään. Haluan olla varautunut "kaikkeen", jotta tilien saldo ei missään vaiheessa tulisi olemaan 0€. Kaikkeen mahdolliseen varautuminen on tietenkin omakotitalon omistajana mahdotonta, mutta hyvät puskurit olisi hyvä olla olemassa.

Talomme on rakennettu 1991 ja se on aivan alkuperäisessa kunnossa sisältä. Tämän takia meillä on hieman jemmassa remonttirahaa, joka on nyt loppuvuoden osalta suunniteltu käytettäväksi kylpyhuoneen, kodinhoitohuoneen ja mahdollisesti kahden vessan remontointiin.

Alustavasti olen jo miettinyt budjettia tuleville vuosille ja pohtinut tuota remontointiin käytettävää rahan määrää. Tarkoitus olisi kuintekin pystyä pitämään pieni muutaman tuhannen euron "hätävara", josta voi ottaa rahaa kodinkoneiden hajotessa ja eläinlääkärikuluihin yms. Haluan ehdottomasti jatkaa yhteisiin sijoituksiin säästämistä, jotta olisi joskus tulevaisuudessa talous turvattu isomman katastrofin, kuten työttömyyden, sairastumisen tai vaikka eron sattuessa. Jatkamme myös tulojen laskusta huolimatta lapsille säästämistä ja seuraavaan autoon säästämistä.

Kaikken tärkeimpänä kohteena jatkan itselleni säästämistä!

Nuo kaikki säästökohteet yritetään siis pitää hengissä seuraavat 9 kk, vaikka kuukausittaiset tulot pienenevät ja menot hieman kasvavat. Talon remontointiin laitetaan sitten kaikki tuosta ylimenevä raha. Suunnitelmana on kerätä ensin kassaan useampi tuhat euroa. Suunnitella remontti huolella kustannuksineen ja  tehdä mahdollisimman paljon itse, jotta raha pysyy ns. "talon sisäpuolella". Velkarahaa ei talon remontointiin ole tarkoitus käyttää, koska talo on kuitenkin ihan asuttavassa kunnossa, vaikka ei nyt aivan moderneimmasta päästä sisustus olekaan.

Hieman jo sormet syyhyää päästä sutimaan maalia seiniin ja nikkaroimaan paneeleja kattoon!

Nyt täytyy mennä jatkamaan pakkaamista, jotta saamme viikonlopun aikana tavarat kannettua uuteen kotiin!

Asunnon myyminen

Nyt on sitten ensi askeleet otettu kohti uutta tulevaisuutta ja uutta kotia. Meidän sympaattinen rivitalo kolmio meni myyntiin muutama viikko sitten. Olin henkisesti varautunut 3 kuukauden myyntiaikaan, mutta hupsista vaan, saimme hyvän tarjouksen melkein heti. Asunto kerkesi olemaan noin reilun viikon myynnissä, kun jo sopiva tarjous kolahti kohdalle.

Muuttaa pitäisi kesäkuun loppuun mennessä. Suunnatonta kiirettä ei ole, mutta hieman kiire kumminkin. Mitään seuraavaa kohdetta meillä ei ole vielä katsottuna, koska arvomme olisiko seuraava koti omakotitalo vai paritalo. Meinaa kyllä hienoinen epätoivo iskeä, kun mitään miellyttävä kohdetta ei ole vielä kohdalle sattunut. Hätäpäissäni laitoin jo asumisoikeushakemuksenkin menemään yhteen ASO -koteja tarjoavaan firmaan, jotta olisi edes joku koti sitten kesäkuussa valmiina, jos omaa ei ennen sitä löydy.

Exceli täällä on sauhunnut kuumana, kun olen laskenut eri kohteiden käyttökustannuksia ja lainanlyhennyksiä yhteen. Nyt kuitenkin taidan unohtaa excelit ja mennä  parantelemaan mahatautiani vielä tuonne sohvan pohjalle. Toivottavasti onni potkii vielä vähän ja sopiva koti löytyisi vielä ennen lapsi nro. 3 syntymää!

Miksi auton vaihtaminen kannatti vai kannattiko?

Tuossa taannoin mainitsin, että yhtenä projektina meillä oli miehen kanssa auton vaihtaminen halvempaan ja auton rahoituksesta eroon pääseminen. Koko viime syksyn painostin miestäni auton vaihtoon, koska koin, että sen hetkinen perhefarmari nieli liikaa perheemme tuloja kuukaudessa. Meillä oli autosta vielä noin 4000 euroa lainaa jäljellä ja sen takaisin maksamiseen olisi 200 euron lyhennyksellä mennyt vielä reilu puolitoista vuotta.

Järjellisenä kodinhendettärenä kuitenkin sain miehen myötämieliseksi auton vaihtamiseen. Laitoimme auton viime vuonna (2017) myyntiin nettiautoon ja kolmen viikon päästä siitä, auto olikin jo myyty. Harmittaa, kun emme aikaisemmin ottaneet selville kuinka vaikeaa on myydä pankin omistamaan autoa yksityishenkilönä yksityishenkilölle. Onneksi ostaja oli ymmärtäväinen ja lopulta monen mutkan kautta auto vaihtoa omistajaa. Vinkki vitosena kaikille muille varmasti fiksummille automyyjille, kannattaa auto lunastaa itselleen ensin ja vasta sitten laittaa myyntiin. Säästyy melko huimalta paperin pyörittelyltä.

Auto myytiin 10500€ eteenpäin, josta siis uusi omistaja siirsi pankille lainan loppusumman 4000€ ja meille 6500€. Lokakuussa lompakko pullisteli hetken aikaa. Muutaman päivän elimme ilman autoa ja  kun viikonloppu koitti lähdimme noutamaan muutaman tunnin ajomatkan päästä "uutta" luotettavaa useamman vuoden vanhempaa japanilaisvalmisteista perheautoa! Kuittasimme menopelistä 3900€ ja loput jäljelle jääneet rahat siirsimme käteispottiin, joka odottaa mahdollista talon ostamista.

Näin reilun viiden kuukauden ajokokemuksella ostos oli hyvä! Mitään suurempaa ongelmaa ei ole ollut. Auto toimii niin kuin pitääkin ja kaikki elukat, lapset ja romut mahtuu kyytiin. Jopa kesällä syntyvä uusi tulokas mahtuu kaukaloineen tähän Toyotan tilaihmeeseen. Auto on vanha ja kilometrejä on mittartissa aika kasa. Kesällä varmaan voidaan uudelleen tarkastella asiaa, kun eteen tulee katsastus ja huoltoaika/korjausaika. Uskoisin kuitenkin huolto-/korjauskustannusten pysyvän melko maltillisina, koska meillä on tuttu autokorjaaja käytettävissä ja noin vanhaan menopeliä ei tarvitse enää takuiden takia alkuperäisillä osilla korjata. Käsittääkseni Toyotan varaosatkin ovat moneen muuhun automerkkiin verrattuna melko edullisia. Mutta se siis jää nähtäväksi...

Nyt olen monta kuukautta tässä kevein mielin jatkanut budjetoimista, koska autolainan lyhennyksestä vapautuneet eurot olen voinut suoraan ohjata talotilillle! Jee! Päätimme myös miehen kanssa, että emme koskaan enää ikinä ikuna kikuna tee sitä virhettä, että ostamme auton lainalla. Tätä varten olen alkanut hieman enemmissä määrin siirtämään n. 50 € kuukaudessa S-rahastoon, josta sitten joskus tulevaisuudessa saatetaan uusi auto tarvittaessa ostaa.

Mieheni on nillittänyt minulle tuosta S-Pankin rahastosta ja kehottanut siirtämään "autorahaston" Nordnettiin indeksiin, mutta haluan pitää tässä nyt pääni. Olen hieman ajatellut, myös tuolla S-Pankin rahastolla tulevaisuutta ja sitä kuinka hyvältä se tulevassa asuntolaina neuvottelussa näyttää. Ensi viikolla olisi neuvottelut S-Pankin kanssa tiedossa ja toivotaan, että tuo rahasto ja muutaman s-Pankissa oleva tili antaisi hyvää kuvaa meistä myös asuntolainanottajina. Tiedä sitten onko mitään vaikutusta, mutta ainakin on yritetty ;)

Vuoden 2018 taloudelliset tavoitteet

Vuoden 2017 tavoitteiden toteutuminen ja uudet tavoitteet vuodelle 2018.

•          Puskurissa rahaa tällä hetkellä 926€. Tavoitteena oli saada puskuriin joulukuuhun 2017 mennessä 3200€. Tämä tavoite ei siis toteutunut. Puskuriin on joka kuukausi laitettu rahaa 100-300€, mutta puskurista on myös jouduttu käyttämään rahaa. Asetetaan Vuodelle 2018 tavoitteeksi, että puskurissa olisi vuoden viimeisenä päivänä 2000€ rahaa tallessa. Puskuria kasvatetaan tästä lähtien 150 eurolla kuukaudessa.

•          S-Rahastoon oli tavoitteena saada 1125€ ja joulukuun viimeisenä päivänä sinne oli säästetty 1110€. Lasken siis tavoitteen toteutuneeksi. Tämä rahasto on nimetty autorahastoksi, joten sitä tullaan tulevaisuudessa käyttämään uuden auton ostamiseen. Vuodelle 2018 asetan tavoitteeksi säästää s-rahastoon 50€/kk eli 600€ kokonaisuudessaan vuoden viimeiseen päivään mennessä.       
• Olin asettanut itselleni tavoitteeksi säästää 2000€ sijoituksiin Nordnettiin. Tavoite oli kova, koska tuloni eivät ole kovin suuret ja nelihenkisen perheen kulut nielevät suurimman osan tuloistani.  ”Alkupääomaa” Nordnetissä oli 160€ ennen vuotta 2017. Viime vuoden aikana sain säästettyä sijoituksiin 1860€. Hieman jäin 2000 euron tavoitteestani, mutta olen kuitenkin tyytyväinen. Vuodelle 2018 asetan tavoitteeksi salkun säästöjen tuplaamisen, joten joulukuun viimeisenä päivänä salkkuun säästetyn rahasumman pitäisi olla yli 4000€.

•  Vuoden 2017 yhteinen säästötavoite oli 6000€. Tämä tavoite tuli ylitettyä kirkkaasti! JEE! Norwegianin tilille saimme säästettyä rahaa 6788€. Auton vaihto halvempaan auttoi kyllä tavoitteen saavuttamisessa. Yhteisiin sijoituksiin meni myös 2300€ euroa, joten yhteensä saimme kokoon 9088€! Huippu lukemia! Vuodelle 2018 asetan yhteiseksi säästötavoitteeksi saada kasaan 12000€. Tavoite on ihan järkyttävän kova, mutta mahdollinen. Tavoitteeseen pääsyä saattaa hieman haitata mahdollinen asunnon vaihtaminen ja lapsen nro. 3 syntymä heinäkuun lopulla. Otamme kuitenkin haasteen vastaan.

•       Mieheni tavoite oli laittaa omaan salkkuun 100€/kk. Pienen syntymäpäivälahjan turvin hänen omat säästönsä/sijoituksensa karttuivat 3063€! HUIPPUA! Hänen tavoitteitaan tälle vuodelle en ole kysynyt, mutta uskoisin 100€/kk säästötahdin jatkuvan.

•       Vuoden 2017 säästöhaasteet hieman hiipuivat loppua kohden, mutta saimme kuitenkin niiden avulla säästöön rahaa 1717€. Tälle vuodelle en ajatellut asettaa säästöhaasteita, vaan ajattelin keskittyä suurempaan kokonaisuuteen.

•          Lapsien sijoitukset kasvavat omalla painollaa ja sinne kuukaudessa laitetaan yhteensä 80€/kk. Heinäkuussa, kun lapsi nro. 3 syntyy lapsille säästäminen korotetaan 120€/kk.

Omat fyysiset tavoitteet tuli saavutettua ja elopainoa tippui hieman vajaat 20 kg. Hienosti pystyin pitämään monta kuukautta ns. ”ihannepainoa” yllä ja terveelliset elämäntavat ovat alkaneet vakiintua selkärankaan. Nyt hieman lipsumista on ilmennyt, kun tätä kolmatta raskautta on taittunut jo ensimmäinen kolmannes. Mitään painotavoitteita en raskausajalle aseta. Tavoitteena on vuoden 2018 aikana pitää omaa fyysistä kuntoa yllä, vaikka vatsa kasvaa. En usko, että tiputan painoa vuoden 2018 aikana, vaan uusi painotavoite tulee sitten vuodelle 2019, kun lapsi kolmonen on hieman suurempi ja äidinmaidon rinnalle saadaan ruveta syömään ihan kiinteää sapuskaa!

Jännittävä vuosi tulossa! Aika rientää niin kauhealla tahdilla, että ei mene aikaakaan, kun saadaan taas tarkastella vuoden 2018 saavutuksia! Kaikille säästörikasta vuotta 2018!

Ruokakulujen karsinta

Palataanpa aiheeseen ruokakulujen karsiminen ja miten siinä olen onnistunut.

Olemme seuranneet jo noin neljä vuotta ruokakuitteja tarkasti. Joka viikko kirjaan kuitista kategorioittain ruoka-aineet ja niiden hinnat. Kuukauden lopussa summaamme kuukauden ostokuitit loppuyhteenvetoon. Loppuyhteenvedosta voi sitten tarkastella kuinka paljon pelkästään ruokaan on mennyt rahaa ja muuhun, kuten hygienia-, kodintavaroihin ja vaatteisiin.

Tässä hieman tämän vuoden lukuja. (Muistutuksena vielä, että perheeseemme kuuluu kaksi aikuista sekä lapset 4.v ja 2.v.)

                       Kaikki yht.     Ruokatarv.  Muut. 

tammi.17	433,26	324,68	108,58
helmi.17	507,11	401	106,11
maalis.17	994,85	608,01	386,84
huhti.17	638,09	443,34	194,75
touko.17	746,9	568,91	177,99
kesä.17	559,39	431,46	127,93
heinä.17	839,89	698,12	141,77
elo.17	497,09	409,38	87,71
syys.17	430,01	370,42	59,59
loka.17	342,91	283,24	59,67
marras.17	311,41	268,84	42,57

Tammi- ja helmikuussa olin vielä kotona lasten kanssa. Maaliskuussa lasten isä oli kotona lasten kanssa. Eineksiä ja herkkuja kului selkeästi enemmän kuin normaalisti. Huhtikuussa lapset aloittivat päiväkodin ja ruokakulut hieman pienenivät. Sitten alkaakin syntinen "kesäkausi". Kesäkaudella touko- kesä-, heinäkuussa kaupassa kävi törsyämässä shopaholic. Huomasin itseni hamstraavan liian paljon ruokaa "säästöön" ja "kaiken varalle", mikä on oikeastaan turhaa. En myöskään jaksanut tutkia kaappeja ennen kauppaan menemistä enkä ennen kaikkea vahingossakaan tehnyt mitään suunnitelmaa tai kauppalappua tulevaa ostoskertaa varten. Oi miten ihanan tyhmää sekä kallista!

Korjausliike alkoi elokuun puolessa välissä, kun totesin ruokatilillä olevan rahaa reilu 100€ ja kaksi kauppa kertaa vielä edessä. Tuosta hetkestä alkaen olen joka viikko avannut foodie-fi -sivuston ja koonnut sinne ruokaostokset tarkasti. Kaivoin myös esiin omistamani keittokirjat ja reseptisivustot, joista olen poiminut terveellisiä, maistuvia ja tietenkin todella edullisia reseptejä. Olen tehnyt todella paljon kasvisruokia ja opetellut käyttämään kasviproteiinin lähteitä niiden edullisuuden takia. 

Ruokatilimme toimii seuraavanlaisesti. Joka kuukauden lopussa siirrämme tuloistamme tietyn verran rahaa ruokatilille. Tuosta summasta vähennän kuukauden bensakulut ja pakolliset hankinnat lapsille, jos niitä on seuraavalle kuukaudelle tullut ilmi. Loppusumman jaan kuukauden kauppakäynneille tasan. Foodien avulla olen löytänyt kaupasta kaikista edullisimmat tuotteet ja täyttänyt ostoskärryn niillä. Tämä ei ehkä ole nyt kaikista tuottajaystävällisin, eettisin tai periaatteellisin valinta, mutta toimiva tässä elämäntilanteessa. 

Ostoskärryyn päätyvät tuotteet ovat siis joutuneet kovaan syyniin. Käytän paljon ruuanlaitossa kauden kasviksia. Hedelmiä ostan vain, jos kilohinta on alle 2€/kg. Vihersalaatit olen jättänyt suosiolla hyllyyn ja korvannut ne edullsilla  kotimaisilla  kasvis- ja kaaliraasteilla. Juustohyllyltä mukaan lähtee iso säästöpakkaus, jossa on edullinen kilohinta. Lihatuotteet kiipeävät ostoskärryyn, jos niiden kantta koristaa -30% -tarra. Kananmunia kuluu paljon ja leipää leivotaan paljon itse. Maitotuotteita käyttävät pääasiallisesti meillä vain lapset. Herkkuja lähtee joka kauppakäynnillä mukaan pieni määrä ja muutama saunaolut viikonloppuisin ovat vielä paheinamme. Näistä muutamasta asiasta saisi siis vielä muutaman euron puristettua, jos oikein heittäytyisin saituriksi!

Tämän "ruokahaasteen" edessä on ollut hauska huomata uusia piirteitä itsestään. Kuinka kekseliäs sitä onkaan ruuan suhteen ja kuinka näppärästi sitä saa tehtyä itse sämpylät, leivät ja muut leipomukset. Usein myös itsetehty on paljon parempaa kuin kaupan tuotteet, uunituore kotona leivottu vuokaleipä, Nammnn! Kaikista parhaimman mielen sitä kuitenkin saa kaupan kassalla, kun budjetti pysyy tai jopa alittuu ja perhe tulee ruokittua terveellisellä ruualla!

(Päivitän vielä tuohon kulutaulukkoon joulukuun ja tammikuun ruokakulut, kunhan pääsen omalle koneelle kotiin.)