Ihana kamala tilikirja… tai oikeastaan excel.

Uusi yritys. Nyt aloitetaan ruodinta! Pitäkää istuimistanne kiinni!

Olemme varmaan noin 5-7 vuotta pitäneet mieheni kanssa tarkasti kirjaa tuloista ja menoista. Aviomieheni on oikein ”excelnikkari” ja tykkää räknätä sekä säätää erilaisia taulukoita/käppyröitä. Silti tarkka kirjanpidon tekeminen ei ole vaikuttanut meidän ostokäyttäytymiseen tai ainakaan minun. (Tai en oikeastaan voi sanoa, kuinka pahassa jamassa olisimmekaan ilman rakaa totuutta puhuvia taulukoita.)

Olen varmaan ainoa syyllinen tähän meidän tämän hetkiseen talouden tilaan. Tilanne ei ole mitenkään aivan toivoton, mutta ei se siltikään kestä mitään kamalaa katastrofia. En oikein edes itse tiedä mikä ajattelutavassani rahaa kohtaan on lähimenneisyydessä mennyt vikaa.

Opiskeluaikoina pärjäsimme hyvin. Aviomieheni maksoi omat ostoksensa opintolainalla ja kelan tuilla. Minä taas porskutin vanhempien rahoilla ja kelan avustuksilla. Tietenkin molemmat kävimme kesäisin aina töissä (minä myös opiskeluiden aikana), ettei minunkaan eloni nyt ihan siipeilyä ollut. Omassa perheessäni on vaan ollut aina tapana, että molempien lasten opiskelut maksetaan niin pitkälle, ettei lainarahaa tarvitse ottaa. Tähän pyrin myös omien lapsieni kohdalla, siksi heille on jo heti syntymästä asti laitettu joka kuukausi 30€/kk rahaa rahastoon.

Olen syksyn aikana oikein pähkinyt omia kulutustottumuksiani ja tarkastellut taloutta taaksepäin, niin alamäki tuntuu alkaneen ammattikorkeakoulun päättymisen jälkeen. Kun koulu loppui, pääsin heti töihin. Tein muutaman kuukauden osapäivätyötä 6,5 h/päivä ja tienasin opiskelijan tuloihin verraten todella hyvin. Samaan aikaan muutimme takaisin kotiseudulle opiskelupaikkakunnalta. Olin ajatellut, että nostan vuoden opintolainan ja laitan sen Asp-tilille hyväksi pesämunaksi odottamaan oman asunnon ostoa. Toisin kuitenkin kävi. Rahat valuivat tietoisesti, uuteen sohvaan, ruokapöytään ja muihin kalusteisiin ja Asp-tilille siirtyi puhdas 0 € opintolainasta. Todella fiksua!

En kauaa tehnyt osapäivätöitä, kun sain aktiivisen työnhaun tuloksena vakituisen työpaikan. Palkka toiveekseni laitoin 2440€ mikä on ihan hyvin tällaiselle terveysalalla päivätöitä tekevälle ”duunarille”. Palkka tuli ja palkka meni. Säästöön ei juuri jäänyt mitään. Elin kulutushysteriassa, en ollut opiskelijana tottunut, että tilillä oli rahaa. Nyt kun rahaa tuli, se poltteli ikävästi tilillä!

Aika vieri eteenpäin muutamia kuukausia ja totesimme puolisoni kanssa yksi kaunis perjantai, että meillehän on tulossa lapsi! Tästä vasta riemu repesikin. Piti vaihtaa vuokra asunto velalla ostettuun ”omaan” rivitalo kotiin, velaton pieni auto isompaan velkaiseen farmariin, uuden kodin remonttia ja vauvatarvikkeiden ostamista ja mitä vielä. Ja tämä putki jatkui vielä ainakin puolitoista vuotta ja nyt meillä on jo toinen lapsi sekä koira. HUH sanon minä.

Lainaa on ollut aina niin helppo saada ja Visa -kortti on löytynyt aina kätevästi lompakosta, jos jotain on tehnyt mieli ostaa. Omaa rahaa ei tarvita muuta kuin lyhennysten maksuun. Säästäminen ei ole tullut kuuloonkaan, koska olen halunnut kaiken tässä ja nyt!

Ajatus ja toteutus tähän oman elämän suunnan muuttamiseen on ollut vireillä nyt vuoden 2016 alusta alkaen. Välillä on menty pahasti takapakkia. On tullut vaihdettua velaton auto taas velkaiseen (ei onneksi 25 000€ hintaiseen, mitä ensin katselimme), on tullut maksettua koiran hirveän kallis eläinlääkärireissu (tähän ei onneksi tarvinnut velkaa ottaa). Se vei kuitenkin aluillaan olleen puskurirahaston nolliin ja vaikka mitä muuta. Tästä suunta ei voi siltikään olla kuin ylöspäin.

Nyt kun tämän päässä pyörineen ajatuksen on saanut paperille, tuntuu pahalta. Kyllä tämän tekstin lukeminen voi olla hirveää, miten olen voinut olla näin tyhmä. Hauskinta tässä vielä on se, että en todella ole aina ollut näin leväperäinen rahankäyttäjä. Aikaisemmin olin melko pihi ja käytin rahaa harkiten, mitä ei viime vuosien rahankäytön perusteella kyllä uskoisi. Ehkä yritin tuolla rahan polttamisella paikata joitakin asioita mitä en ole osannut mentaalipuolella käydä itseni kanssa kunnolla läpi. Omasta päästähän tämä kaikki on kiinni!

Tämä teksti on peräisin minun ns. ”blogiarkistosta”, jota olen kirjoitellut tässä vuoden aikana. Näitä tekstejä ei siis ole julkaista aikaisemmin missään (yritin kerran ja jänistin), vaan olen hillonnut näitä tietokoneen syövereissä. Tämä oman talouden suunnan muutos -projekti on ollut vireillä melkein koko vuoden. Pienin askelin olen päässyt eteenpäin, vaikka himokuluttajahirviö meinaa aina välillä nostaa päätään esiin.